Kausalasta lähti kolme reipasta retkeilijää ja hetken mielijohteesta pysähdyimme Kuivannon kirkolle, joka sijaitsi aika korkean mäen päällä. Monet iittiläiset muistavat v. 1965 tapahtuneen asevarikon räjähdysonnettomuuden, jossa menehtyi neljä henkeä. Siitä kertova muistomerkki oli vaikuttava yksinkertaisuudessaan. Yllättäen Marjo löysi läheltä tuttujen ihmisten hautakiven.

Matkaa jatkettiin varsinaiseen kohteeseen, Karessuo-Mieliäissuon luontopolulle. Polulla on pituutta noin 3,2 km. Kuivan kevään ansioista polku on kuljettavissa lenkkareissa ja pitkospuutkin olivat kuivat. Polun vaikuttavampia kohtia ovat myrskyn kaatamat, osin hyvin paksutkin puut, jotka makaavat maassa sikin sokin ja vain polun kohdalta on sahattu puita poikki kulkemisen helpottamiseksi. Metsän hyönteisille ja kääpälajeille on runsaasti ruokaa. Yhteisissä muistoissa oli lapsuudenajan leikit, joissa lahokannosta saatiin leikkilihaa ja kanervankukista kahvinporoja.

Alueella on myös näkötorni josta suomaisema avautuu upeasti.

EU-rahalla on luontopolun varrelle rakennettu esteetön laavu , tulipaikka ja käymälä. Läheiseltä parkkipaikalta kulkee leveä hiekkapolku laavulle. Se mahdollistaa pääsyn vaikka lastenvaunuilla aistimaan suoluontoa ja ihailemaan mahtavia mäntyjä laavun ympäristössä. Kilpikaarnakylkeä on kiva halata, samoin kuin sitä mahtavaa haapaa, jonka ympäri tarvitaan kaksi käsiparia.

Ilma oli suosiollinen ja kävelyvauhti sopiva havaintojen tekoon. Näimme korvasienen, sisiliskoja, perhosia, sammakonkutua sekä talven yli säilyneitä karpaloita. Suopursut tuoksuivat ilman kukkiakin. Suokukka ja tupasvilla aloittelivat kukintaa, mutta lintuja kuului yllättävän vähän.

Meillä oli upea ja kiireetön päivä, mitä kuvastaa sekin, että retkemme kesti lähes 6 tuntia. Mietimme välillä kuinka alas verenpaineet voivat laskea – nyt ne varmaan olivat kohdillaan.

Suosittelen tutustumaan kohteeseen vaikka lastenlasten kanssa.

Marjo Sartamo